Miksi vastavalmistunut psykologi voi pärjätä asiakastilanteissa yhtä hyvin – tai jopa paremmin – kuin kokeneempi tekijä, ja miten tietoisuustaidot liittyvät tähän? Punoksen työnohjaaja Sanni Vaarnilla kirjoittaa tietoisuustaitojen tärkeydestä.
Omasta psykologiharjoittelustani on jäänyt mieleeni hyvin eräs tilanne. Ilmaisin harjoitteluohjaajalleni olevani epävarma siitä, miten osaisin kohdata asiakkaita lähes olemattomalla kokemuksellani asiakastyöstä. Ohjaaja, itse kokenut psykologi ja kriisityöntekijä, vastasi, että kokemuksen määrällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, kuinka laadukkaasti osaa kohdata asiakkaan.
”Uusi ja vähemmän kokenut psykologi saattaa hoitaa asiakastyönsä jopa paremmin kuin kokenut psykologi, jos laatua mitataan sillä, miten hyvin asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi”, sanoi ohjaaja.
”Psykologin työssä osa ammattitaitoa on kiistämättä opiskelun ja kokemuksen kautta kertyvä tieto ja sen soveltaminen, mutta vähintään yhtä tärkeä osuus on vuorovaikutuksessa olemisen ja kohtaamisen taito. Kriisitilanteissa olevien asiakkaiden kanssa kuulluksi tulemisen tärkeys korostuu entisestään.”
Tämän tekstin otsikkoon löytyy siis vastaus näistä kolmesta kohdasta:
Laadukas kohtaaminen syntyy taidosta olla avoin ja vastaanottavainen toiselle ihmiselle, kuuntelevassa ja uteliaassa, ei-olettavassa tilassa.
Pitkä kokemus asiakastyöstä ei takaa, että työntekijä osaa kohdata asiakkaan tällä tavalla: päinvastoin joskus kokemus luo mieleen malleja, joista käsin työntekijä alkaa tehdä asiakkaasta ennakko-oletuksia, jotka puolestaan haittaavat kohtaamista. Toki näin ei käy aina, vaan parhaimmillaan kokemus näyttäytyy vuorovaikutustilanteessa esimerkiksi rauhana, lämpönä ja varmuutena.
Kaikkiin ihmisten välisiin kohtaamisiin olisi hyvä tulla vasta-alkajan asenteella niin, että oleminen on läsnäolevampaa: jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jokainen tilanne on ainutlaatuinen, jokainen kohtaamisen hetki on uusi hetki. Mikään asetelma tai asia ei toistu täysin samanlaisena kuin joku aikaisempi, vaikka ne lähtökohdiltaan muistuttaisivat toisiaan miten paljon tahansa.
Kun jokin asia, tilanne tai suhde on uusi, siihen suhtautuu luonnollisesti avoimella mielellä, tarkasti kuunnellen. Tottumisen myötä käymme yhä vähemmän tietoisiksi, koska resurssien säästämisen vuoksi tuttuun tekemiseen alkaa syntyä tietty määrä automaatiota. Tietoisuustaitoja vahvistamalla ja harjoittamalla pysymme paremmin hereillä sen suhteen, mitä teemme ja miksi, myös silloin, kun kokemusta kertyy.
Asiakastilanteeseen meneminen en-tiedä-mitään-asenteella voi vähentää myös työn kuormittavuutta. On turhaa yrittää tietää etukäteen asioita, joista ei tiedä mitään etukäteen. Asiakkaani voi saapua huoneeseen millä tahansa profiililla, mutta hän on aina minulle uusi, ja tilanne on uusi meille molemmille. Myös tuttu asiakas saapuu tullessaan aina uuteen tilanteeseen. Monessa vuorovaikutustilanteessa kaikkein arvokkainta on läsnäolo ja aktiivinen kuuntelu, ja nämä luovat pohjan myös esimerkiksi sellaiselle keskustelulle, jossa pyritään aktiivisesti löytämään ratkaisuja johonkin käytännön ongelmaan.
Vuorovaikutustyön ihmeellisyys tiivistyy mielestäni juuri tähän: joissakin hetkissä on kaikkein tärkeintä, että vain olet siinä missä olet, valmiina katsomaan päin jotain sellaista, mistä et tiedä vielä mitään.
C.G. Jungin sanoin:
"Know all the theories, master all the techniques,
but as you touch a human soul
be just another human soul."
Aihetta sivuavia tekstejä blogissamme:
Kirjoittaja Sanni Vaarnila on Punoksen aluevastaava sekä psykologi ja työnohjaaja. Punos välittää töitä niin kokeneille kuin vastavalmistuneillekin psykologeille.
Comments