Terveyspalvelujen yksityistämisellä tarkoitetaan toimintaa, jolla kunta järjestää lakisääteiset palvelut jotenkin muuten kuin omalla organisaatiollaan. Muun muassa väestökehitys pakottaa kunnat miettimään vaihtoehtoisia tapoja välttämättömien terveyspalveluidensa turvaamiseksi. Usein yksityistämisen myös esitetään tehostavan palvelujärjestelmää. Parhaimmillaan palveluiden yksityistäminen tarjoaakin monipuolisia ja laadukkaita resursseja. Tehokas hoito ja resurssien oikeanlainen kohdentaminen vaatisi kuitenkin selkeästi määriteltävän ongelman tai tarpeen. Tämä harvoin toteutuu sellaisissa ihmiselon haasteissa, joita tänä päivänä esimerkiksi mielenterveys- ja sosiaalipalveluissa kohdataan. Kestävää ratkaisua saadaan harvoin aikaiseksi siten, että yksittäinen ammattilainen määrittää asiakkaan ongelman ja siihen ratkaisun. Useimmiten tilanteet helpottuvat, kun huomiota kiinnitetään elinolosuhteisiin sekä ihmisten avoimeen ja kunnioittavaan kohtaamiseen.
Toimiva palvelujärjestelmä luo puitteet sellaiselle tasa-arvoiselle ja turvalliselle kohtaamiselle, jossa elämänhaasteita päästään yhteistyössä ratkaisemaan. Edellytys on, että avun tarpeeseen vastataan nopeasti ja yksi taho vastaa palvelukokonaisuudesta. On tärkeää, että samat tutut ja turvalliset ihmiset jatkavat työskentelyä. Keskeistä on läheisten ja viranomaisten kutsuminen osaksi yhteistä palvelukokonaisuutta, jossa voidaan rakentaa jokaiselle asiakkaalle yksilöllisiä, tarpeenmukaisia ratkaisuja.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämiseen liittyy riski palvelujärjestelmän sirpaloitumisesta siten, että asiakkaidemme kokonaisvaltaisen tuen toteutuminen hankaloituu. Kun palvelujärjestelmässä on useita erikoistuneita toimijoita, jotka vastaavat kukin omasta erityisalueestaan ja kommunikoivat organisaatiorajojen yli rajallisesti, jää palvelukokonaisuus vajavaiseksi. Työntekijöiden vaihtuvuus altistaa tilanteille, joissa on mahdotonta hahmottaa asiakkaan nykytilanteeseen alun alkaen johtaneita syitä sekä käsitystä kokonaistilanteesta. Ihmisten kohtaamisen ei tulisi kapeutua oirekuvauksiin tai käyntimäärien ja työntekijöiden tuottavuuden seurantaan. Mahdollisesti lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna toimintamalli näyttäytyy tehokkaana ja tuo säästöjä, mutta hinta käy meille kaikille pidemmällä aikavälillä kalliiksi.
Tällä hetkellä yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitaan paikkaamaan resurssivajetta. Voiko yksityinen toimija tuottaa voittoa ja samalla ottaa vastuuta sellaisista palvelukokonaisuuksista, jossa toimijoita kutsutaan yhteistyöhön yli organisaatiorajojen? Tai onko yksityisen palveluntuottajan mahdollista osallistaa ihmisiä pohtimaan erilaisia ratkaisuja, joiden ensisijaisena tavoitteena on lisätä ihmisten omaa toimijuutta ja vähentää palveluntarvetta? Katsomme, että näihin kysymyksiin tulee etsiä ratkaisuja yhteistyössä. Siksi tarvitsemme kokemuksia arjen työstä sekä palveluiden käyttäjiltä että työntekijöiltä. Laadun mittareiksi eivät riitä pelkästään palveluiden hintalappu, oirekyselyt tai välitön asiakaspalaute. Tarvitsemme pidemmän aikavälin selvityksiä, joissa huomioidaan ihmisten oma kokemus ja samalla katsotaan, miten palvelu on todella yksilön ja yhteisön hyvinvointiin vaikuttanut. Tarvitsemme kritiikkiä ja avointa dialogia, joiden avulla voimme palveluita yhdessä kehittää. Me tarvitsemme toisiamme.
Comments