top of page
Etsi

Traumaorientaation hyödyntäminen ihmissuhdetyössä


Tämä teksti on suunnattu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville psykologeille ja muille ihmissuhdetyötä tekeville



Psykologi voi joutua arvioimaan lapsen tai nuoren traumaperäistä oireilua osana kokonaistilanteen kartoitusta. Traumaperäinen oireilu voi ilmetä esimerkiksi ongelmina syömisessä, unessa, oppimisessa, vuorovaikutuksessa, muistissa ja tarkkaavuuden ja vireyden säätelyssä. Näin ollen traumaperäisen oireilun erottaminen keskittymiseen, oppimiseen, käyttäytymiseen, tunne-elämään ja perheen sisäiseen vuorovaikutukseen liittyvistä haasteista ja muista tekijöistä ei aina ole yksinkertaista.


Traumaperäistä oireilua voi olla mm. kohonnut vireystila, välttelykäyttäytyminen, painajaiset, pelokkuus, ahdistuneisuus, takertuvuus (eroahdistus), ahdistunut traumaa toistava jumittaminen (esim. traumaa toistava leikki tai piirtäminen), persoonallisuuspiirteissä tapahtuvat äkilliset muutokset, taantuminen taidoissa, tiedoissa ja/tai ikätasoisessa käytöksessä, ja jo opittujen asioiden unohtaminen. Myös mieleen tunkeutuvat muistikuvat eli takaumat traumaa aiheuttaneesta tilanteesta ovat yleinen trauman oire. Lapsilla takaumia ilmenee traumaoireena suhteellisesti vähemmän kuin aikuisilla. Oirekuva voi muutenkin vaihdella, eikä kaikilla traumoista kärsivillä esiinny tiettyjä samoja oireita.


Traumaoireiden arviointia voi entisestään vaikeuttaa traumaan liittyvä välttämiskäyttäytyminen, koska lapsi/nuori saattaa tarkoituksellisesti välttää puhumasta traumaattisesta kokemuksesta tai siihen liittyvistä ahdistavista ajatuksista, oloista ja peloista. Tunnistamaton ja hoitamaton trauma aiheuttaa häpeän ja syyllisyyden tunnetta, ja voi johtaa sisäiseen uskomukseen siitä, että itsessä on jotakin pahaa ja salattavaa. Tämän vuoksi traumatisoitunut saattaa kokea pakkoa valehdella ja esittää, että “kaikki on hyvin”, tai esimerkiksi pakonomaisesti varmistella läheisiltä, että ei ole suututtanut heitä tai ei ole tehnyt mitään väärää. Trauma niin sanotusti katkoo ihmisen sisäisiä yhteyksiä, jolloin traumatisoituneen voi olla myös vaikea tunnistaa epämukavaa oloa ja yhdistää sitä taustatekijään. Ahdistus, pelko, nälkä, väsymys ja muut ikävät tuntemukset voivat sekoittua keskenään, ja ihminen saattaa kokea epämääräistä huonoa oloa pystymättä tarkentamaan, mistä olo voisi johtua.


Traumatisoitumiseen ei aina liityy selkeää, äkillistä traumaattista tapahtumaa. Trauma voi syntyä myös siitä, mitä ei tapahdu: esimerkiksi lapsen tarpeiden laiminlyönti, henkinen väkivalta tai vanhemman avuttomuus tai jatkuva poissaolevuus voivat aiheuttaa trauman muodostumisen. Ihminen voi kärsiä traumaperäisestä oireilusta, vaikka varsinaista traumaa voi olla vaikea tunnistaa ja erottaa kehitystarinasta ilman tarkempaa tutkimista. Lääketieteessä trauma määritellään kapeammin, ja trauman käsitteellä tarkoitetaan yleensä nimenomaan äkillistä, järkyttävää tapahtumaa.


Erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskennellessä ensisijaista on vakauttaminen, eli turvallisuuden tunteen lisääminen ja ympäristöön ankkuroiminen. Älä kuitenkaan estä asiakasta puhumasta traumaattisesta tapahtumasta/tilanteesta/asiasta, äläkä ryhdy itse välttelemään aihetta. Hyvä nyrkkisääntö on, että asian käsittelyssä edetään sillä tasolla ja syvyydellä, jolla lapsi/nuori itse liikkuu. Huom. Mikäli lapsi tai nuori kertoo sinulle tapahtuneesta rikoksesta, ota heti yhteyttä poliisiin ja kysy toimintaohjeita asiakastyöhön. Oikeusprosessi voi vaikuttaa siihen, mistä asioista lasta/nuorta saa puhuttaa.


Työskentelyssä voi huomioida esim. seuraavia asioita:

  • Pyri olemaan erityisen rauhallinen, läsnä ja rauhoittava.

  • Viestitä lapselle/ nuorelle: kuulen ja näen sinut, sinussa ei ole vikaa, ei ole hätää, olet turvassa.

  • Keskustele mahdollisuuksien mukaan huoltajan ja muiden tuttujen aikuisten (esim. opettajan) kanssa ja pyri varmistamaan, että lapsen/nuoren ympärillä olevat aikuiset ymmärtävät tilanteen kuormittavuuden, suhtautuvat ymmärtäväisesti ja tarvittaessa ovat tukena.

  • Maadoittamista ja kehotuntemuksen vahvistamista voi harjoitella yhdessä. Keinoina voi toimia esim. stressilelun puristelu, kehon taputtelu (taputellaan kehoa itse käsillä ylhäältä alas), hyppiminen, juokseminen, käsien pesu kylmällä vedellä, kurkkupastillin tai kirpeän karkin syöminen.

  • Hengitys- ja rentoutusharjoitukset voivat rauhoittaa oloa.

  • Turvapaikkaharjoitukset voivat rauhoittaa mieltä ja oloa. Turvapaikkaharjoitusta voi tehdä mielikuvaharjoituksena, turvapaikkaa piirtämällä tai rakentamalla (jos käytössä on esim. legoja tai tyynyjä). Kun turvapaikka on kerran “löytynyt”, sinne voi palata aina tapaamisen alussa.

  • Myös vastaanottohuoneeseen voi tehdä oman turvapaikan: lapsi/nuori voi valita istumapaikkansa niin, että siinä on mahdollisimman turvallinen olo (esim. paikka on oven vieressä, vastapäätä ovea, ikkunan vieressä, siitä näkee kivan kuvan joka rauhoittaa oloa).


On hyvä tiedostaa myös, että toisen ihmisen puolesta ei voi tietää, milloin on puhumisen aika. Lapsen tai nuoren elämässä on voinut olla jokin traumaattinen tapahtuma tai kriisi, jonka vuoksi kasvattaja saattaa ajatella, että nuoren pitäisi päästä käsittelemään asiaa. Lasten ja nuorten kehittyvä psyyke toimii kuitenkin eri tavalla kuin aikuisten, ja joskus on tärkeämpää keskittyä turvaa luoviin asioihin, kuten tavallisen arjen jatkumiseen. Käsittelyn aika voi tulla joskus myöhemmin.


Menetelmiä traumaoireiden seulontaan:

  • CDC eli Child Dissociative Checklist: lapsen tuttu aikuinen voi täyttää kyselyn, tai psykologi voi käyttää kyselyä aikuisen haastattelun tukena. Kysely löytyy esim. Mielenterveystalo -portaalin ammattilaisten osiosta suomenkielisenä.

  • Children’s Revised Impact of Event Scale CRIES, lapsille sovellettu traumaperäisten oireiden seulontakysely. Suomenkielinen versio löytyy täältä: https://www.kaypahoito.fi/nix01368

  • A-DES eli Adolescent Dissociative Experiences Scale: nuorten dissosiaatio-oireiden seulontaan tarkoitettu kysely. Kyselyn ensimmäinen versio on Mielenterveystalon mittaripankissa, uudemman version epävirallinen käännös löytyy traumajadissosiaatio.fi -sivustolta.

  • Psyykkisten traumaoireiden seulontakysely TSQ: aikuisten kysely, jota voi käyttää nuorten kanssa ja haastattelun tukena.


Lähteitä ja luettavaa traumasta ja dissosiaatiosta:


Kirjoittaja on Punoksen psykologi, jolla on kokemusta kriisi- ja traumaspesifistä psykologin työstä


Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page