top of page
Etsi

Stressi ja palautuminen vireystilan säätelyn näkökulmasta – Sympatikotonia ja alivireystila

Päivitetty: 4 päivää sitten

Ylivireystila ja alivireystila ovat molemmat stressiin ja palautumiseen vaikuttavia tiloja, joissa vireystila ei ole tasapainossa. Tässä artikkelissa kerrotaan vireystilan säätelystä ja haasteisiin liittyvistä oireista.


Tavalliseen elämään kuuluu ajoittainen stressaantuminen, mutta jossain määrin kulttuurimme normalisoi myös liiallista stressiä ja kuormittumista. Stressiin suhtaudutaan usein paradoksaalisesti vähätellen, samalla kun toisaalta ajatus voi olla, ettei stressille ja stressaantumiselle ole mitään tehtävissä ainakaan ilman suuria muutoksia elämässä ja ajattelussa. Oman vireystilan tunnistamisen opettelu, vireystilan tarkkailu ja vireystilan säätely arkisilla keinoilla ovat suhteellisen yksinkertaisia tapoja lisätä ymmärrystä itseä kohtaan ja helpottaa omaa palautumista.


sympatikotonia oireet, ylivireystila, alhainen vireystila
Sekä alhainen vireystila että ylivireys vaikuttavat palautumiseen.

Kroonistunut stressi on nykypäivänä niin yleinen ilmiö, että yksilötasolla huolestuttavaan tilanteeseen ei läheskään aina havahduta tai haeta apua. Pitkään jatkuneesta stressistä on kuitenkin selkeää haittaa niin psyykkiselle kuin fyysiselle hyvinvoinnille, ja vireystilan arvioiminen ja sen häiriötiloihin puuttuminen voi olla merkittävää yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Stressi on yhä yleisempää myös lapsilla ja nuorilla, ja esimerkiksi lukiolaisten keskuudessa kovankin jatkuvan stressin kanssa eläminen mielletään tavalliseksi.


Alhainen vireystila ja ylivireystila eli sympatikotonia: oireet ja tunnistaminen


Kroonistunut ylivireystila* ja kroonistunut stressitila tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Tällaiselle tilasta voidaan käyttää myös termiä sympatikotonia. Sympatikotonian eli kroonistuneen ylivireystilan oireita ovat mm. hermostuneisuus, ahdistuneisuus, mielialaoireet, muistamisen ongelmat, fyysiset oireet ja univaikeudet. Varsinainen ylivireystila voi aiheuttaa esim. pahoinvointia, voimakasta levottomuutta tai voimakkaita tuskallisia tunteita.


Liian alhainen vireystila puolestaan johtaa kehon ja mielen toiminnan hidastumiseen ja keskittymisvaikeuksiin. Alhainen vireystila voi tuntua esim. väsymyksenä, tunteiden latistumisena tai turtuneisuutena ja liikkumisen vaikeutena. Erotuksena tavallisesta väsymisestä alhainen vireystila ei välttämättä helpota pelkän levon myötä. Liian alhainen tai korkea vireystila yleisesti ottaen vaikeuttaa keskittymistä ja oppimista, kuormittaa kehoa ja kaventaa psyykkistä liikkumatilaa.


Vireystilan säätely kohti tasapainoa


Vireystilan säätelyn näkökulma on sikäli arvokas ja toivoa luova, että vireystilaan voidaan vaikuttaa monenlaisin keinoin. Yksinkertaisuudessaan sekä yli- että alivireydestä on tarkoituksenmukaista pyrkiä kohti terveellistä vireystilaa. Terve vireystila tarkoittaa olosuhteisiin mukautuvaa, siedettävällä skaalalla vaihtelevaa vireystilaa.


Ylivireystilaa tasataan pyrkimällä rauhoittamaan ja rentouttamaan kehoa ja mieltä. Moni saa lievempään ja suhteellisen yleiseen ylivireystilaan (eli siihen oloon, kun olet stressaantunut, hermoja kiristää ja ajatukset pyörivät suoritusten ja hoidettavien asioiden ympärillä) apua esimerkiksi rentoutus- ja hengitysharjoituksista, matalasykkeisestä liikunnasta, saunomisesta, turvallisesta fyysisestä läheisyydestä tai lemmikin silittelystä. Vaikeampaan ylivireystilaan voidaan tarvita toisenlaista apua. Esimerkiksi kevyt lenkki saattaa toimia jollekulle rentoutuskeinona, mutta toisella pahentaa ylivireystilaa.


Kun vireystila on alhainen, ihminen voi hyötyä kevyestä aktivoinnista, esim. turvallisten ihmisten lähellä olemisesta ja rauhallisesta ulkoilusta, vaikka mieli tekisikin ensisijaisesti eristäytyä ja passivoitua. Selkeään yli- tai alivireystilaan kannattaa yleensä hakea ammattiapua.


Niille meistä, jotka ovat tottuneet ratkaisemaan ongelmia tietoisen kielellisen ajattelun avulla, ja selviytymään tehtävistä asioista tekemällä ne (“kohta tahti helpottaa ja kyllä minä sitten taas ulkoilen/liikun/nukun päiväunia/tapaan ystäviä…”) saattavat tällaiset keinot tuntua samanaikaisesti liian helpoilta ja liian vaikeilta.


Liian helpoilta siksi, että stressi on mahdollisesti ollut tuttu haitta jo pitkään, ja on saattaa olla vaikea uskoa, että siihen mikään yksinkertainen keino tepsisi.


Liian vaikeilta siksi, että on vaikea ymmärtää, miksi näiden helppojen ja ihan mukavan kuuloisten asioiden, kuten metsäkävelyn tai venyttelyhetken, sisällyttäminen omaan arkeen on niin hankalaa.


Harjoitus vireystilan säätelyyn ja tarkistamiseen


Ehdotus: mitä jos kokeilisit jotakin nyt heti?


Tässä yksinkertainen tapa tarkistaa oman vireystilan tilannetta: istu alas. Nojaa taaksepäin ja sulje silmät. Laita toinen käsi vatsalle, toinen rintakehälle. Tarkkaile:

  • hengitystä (Pidätätäkö hengitystäsi? Hengitätkö lyhyesti ja pinnallisesti vai syvään ja pitkään? Kulkeeko hengitys vatsaan asti vai juuttuuko kurkkuun?)

  • pulssia

  • kehon rentoutta/ jännittyneisyyttä

  • kuinka helppoa tai vaikeaa sinun on istua aivan rauhassa paikoillasi

  • millaisia ajatuksia ja tunteita huomaat

Pysy itsesi äärellä 5-10 minuuttia. Tämän tarkistuksen päätteeksi voit kysyä itseltäsi, mitä sellaista voisit juuri nyt tehdä, mikä toisi vireystilaasi hyvään suuntaan.

Jotain on aina tehtävissä.


*Vireystilalla tarkoitetaan autonomisen hermoston aktivaation tasoa


Lähteitä ja luettavaa:

Pat Odgen & Janina Fisher (2015): “Sensomotorinen psykoterapia: Keinoja trauman ja kiintymyssuhdevaurioiden hoitoon”


Kirjoittaja on Punoksen psykologi


698 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page