top of page
Etsi

Ahdistusoireisen nuoren ensiapu koulussa tai oppilaitoksessa

Punos

Päivitetty: 7. marrask. 2024

Miten auttaa ahdistunutta nuorta? Tässä tekstissä käydään läpi, kuinka nuoren ahdistusta voidaan tukea koulussa ja kotona. Oppilashuollon työntekijät voivat jakaa kirjoitusta esimerkiksi huoltajille ja koulun muulle henkilökunnalle.


Nuoren kouluahdistus, nuorten ahdistuneisuushäiriö
Miten auttaa ahdistunutta nuorta?

Nuoren ahdistus ja sen muodot


Ahdistuneisuus on nuorten keskuudessa todella yleistä. Ahdistuneisuus on etäkoulujakson myötä kasvanut nuorten keskuudessa, minkä myös monet opiskeluhuollossa työskentelevät ovat huomanneet. Lievä ja ajoittainen ahdistuneisuus kuuluu kasvamiseen, tai on vähintään luonnollista isojen kehitystehtävien ja kysymysten äärellä. On kuitenkin tärkeää erottaa, milloin ahdistusoireilu on niin voimakasta tai laaja-alaista, että se haittaa nuoren elämää liikaa. Tässä esimerkkejä ahdistusoireilusta, joka selkeästi kuormittaa arkea:

  • ahdistus haittaa toistuvasti toimintaa, kuten vaikeuttaa kouluun menemistä, harrastamista, kavereiden tapaamista tms.

  • ahdistus häiritsee yöunta tai syömistä (esimerkiksi nukahtamisessa kestää pidempään kuin tavallisesti, nuori heräilee öisin, häiriöt nälän tunnistamisessa)

  • ahdistusoireilu tai ahdistunut ajattelu vie toistuvasti huomattavan paljon aikaa ja energiaa

  • nuori voi selvästi huonosti, muttei kykene puhumaan olostaan kellekään

  • fyysiset oireet (esim. päänsäryt, vatsakivut), joille ei löydy syytä

Aina, kun nuoren ahdistusoireilu huolestuttaa, voi ja on syytä olla yhteydessä oppilas- tai opiskelijahuoltoon (koulupsykologi, kuraattori, kouluterveydenhoitaja). Ammattilainen voi arvioida ahdistuneisuuden vakavuusastetta, ja tarvittaessa suunnitella tukitoimia yhdessä nuoren ja huoltajan kanssa.


Miten auttaa ahdistunutta nuorta


Mitä muuta kasvattaja voi tehdä tukeakseen nuorta ahdistuksen kanssa? Alla on listattu keinoja lapsen ja nuoren ahdistuksen tukemiseen.

  • Yritä keskustella nuoren kanssa. Mikäli nuori ei halua tai pysty puhumaan asioistaan, häntä ei kannata siihen pakottaa. Olisi tärkeää, että nuorella on joka tapauksessa tieto siitä, että lähellä oleva aikuinen on saatavilla ja valmis kuuntelemaan. Nuorta kannattaa kannustaa ja ohjata juttelemaan asioistaan jollekin muulle, ellei esimerkiksi vanhemmalle puhuminen onnistu.

  • Ahdistuksen sanoittaminen ja ahdistusoireilua koskevan tiedon hakeminen yhdessä nuoren kanssa voi olla hyvä ensimmäinen askel ahdistuksen tunnistamisessa (esim. “Voisiko olla, että olet ahdistunut? Tunnistatko näitä oireita, joita tässä luetellaan?”). Näitä sivustoja voi käyttää apuna keskustelussa:

  • Arkirutiinien tukeminen mahdollisuuksien mukaan. Jos vaikkapa kouluun meneminen ahdistaa, on silti hyvä lähtökohtaisesti tukea kouluun menemistä. Poissaolojen salliminen saattaa ahdistuneen nuoren kohdalla olla karhunpalvelus, koska poissaolojen myötä kynnys kouluun lähtemiseen ja kouluahdistus voi kasvaa entisestään, ja oppiaineissa ja tehtävissä jälkeen jääminen tekee kouluun palaamisesta kuormittavampaa. Poikkeuksiakin toki on, ja tilanteet ovat aina yksilöllisiä. Kasvattajan kannattaa yleisesti rohkaista nuorta jatkamaan hänelle aiemmin tärkeitä juttuja, kuten harrastusta ja kavereiden näkemistä. Tässäkään asiassa pakottaa ei kuitenkaan kannata.

  • Moni ahdistusoireista kärsivä nuori hyötyy erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista. Ahdistukseen liittyy myös fyysisiä oireita, joiden esiintymistä voi hillitä ja helpottaa oikeaa hengittämistä ja rauhoittumista opettelemalla. Erityisesti paniikkioireiden taustalla on fysiologisten, osittain automaattisten reaktioiden kehä, jota näillä harjoituksilla voidaan katkaista. Rentoutusharjoituksiin voi tutustua yksin tai yhdessä huoltajan tai ammattilaisen (esimerkiksi koulupsykologi) kanssa.

  • Lepääminen, rentoutuminen ja iloa tuottavat asiat rauhoittavat ja tasaavat vireystilaa. Kroonisesti ahdistuneen tai stressaantuneen ihmisen vireystila on usein pitkittyneesti koholla, mistä saattaa seurata se, että nuori on toisaalta hyvin energisen oloinen ja “jatkuvasti liikkeessä”, mutta samanaikaisesti valittaa väsymystä tai on hetkittäin todella uupunut. Riittävä yöuni, riittävä ja säännöllinen ravinto ja rentouttava tekeminen suorittamisen vastapainona ehkäisevät ahdistuneisuuden pahenemista.

  • Älä vähättele ahdistusta. Lapsen tai nuoren ahdistuneisuus saattaa joskus ilmetä aikuisen näkökulmasta “hassulla” tavalla, esimerkiksi niin, että ahdistus ilmenee jonkun tietyn asian kautta, joka ei kuitenkaan ole ahdistuksen todellinen taustatekijä (nuori ahdistuu, jos ei saa juuri tiettyä paitaa päälle kouluun). Ahdistus on luonteeltaan epämääräistä ja vaikeasti hahmotettavaa ja hallittavaa, ja ahdistus voi ikäänkuin “siirtyä” koskemaan jotakin konkreettista asiaa, jota on helpompi käsitellä. Vaikka aikuisesta tuntuisi turhauttavalta, että nuori ahdistuu jonkin näennäisesti pienen asian takia, taustalla on kuitenkin jotakin nuorelle vaikeaa.

  • Pyri säilyttämään kiinnostunut ja avoin suhtautuminen nuorta ja hänen asioitaan kohtaan. Älä tee pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tai tulkintoja tilanteesta, josta ei tiedetä kaikkea. Nuori saattaa tehdä havainnon, että hänet on ymmärretty väärin, ja tämä saattaa sulkea nuorta entisestään ja tehdä keskusteluyhteyteen pääsemisestä vielä vaikeampaa.


Aikuiset ja aktiviteetit tukena nuoren ahdistuksessa


Aikuinen voi luoda turvallisuutta pysymällä mahdollisimman rauhallisena ja läsnäolevana silloinkin, kun ei oikein ymmärrä, mistä on kyse, eikä tiedä, mikä neuvoksi. Kasvattajan tulee suojella nuorta omalta hädältään, mutta kaikkitietävä ei tarvitse olla. Tilannetta voi ihmetellä yhdessä ja yrittää tätä kautta motivoida nuorta esimerkiksi puhumaan ammattilaiselle.


Yleinen tapa reagoida ahdistukseen on paeta sitä pyrkimällä tekemään ja ajattelemaan jotain muuta. Silloin kun ahdistus on lievää ja ohimenevää luonteeltaan, huomion suuntaaminen muualle voikin auttaa ja parantaa oloa. Jos taas ahdistuksen taustalla on asioita, joita olisi tärkeä kohdata ja käsitellä, ahdistuksen välttely voi johtaa sen voimistumiseen. Tällöin ahdistuksen ja siihen mahdollisesti liittyvien asioiden sanoittaminen olisi tärkeää. Sanoittaminen voi olla asioista puhumista tai niistä kirjoittamista. Joillekin sopii paremmin omien tuntemusten ilmaiseminen kuvataiteen, musiikin tai muun toiminnan kautta.


Somen käyttö voi tuntua hetkellisesti rentouttavalta, mutta se ei todellisuudessa rentouta samalla tavalla kuin miten hyvän sarjan tai elokuvan katsominen saattaa rentouttaa. Some tarjoaa nopean ja välittömän mutta virheellisen tunteen siitä, että on yhteydessä toisiin ihmisiin, vaikka todellisuudessa aitoa yhteyttä ei somen välityksellä koeta. Runsas somen käyttö voi myös pahentaa mielialaoireilua ja ahdistusta. Toisaalta some ei ole yksiselitteisesti pahaksi – se voi tarjota verkostoja ja yhteydenpitokeinon monelle, ja tuoda myös paljon sisältöä elämään. Omaa somen käyttöä kannattaa arvioida kokonaisuuden kannalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, millaista viihdettä kuluttaa. Kaikki eivät rentoudu trillereitä katsellen, vaan olo saattaa entisestään huonontua, jos viihde on vireystilaa nostavaa laatua.


Lisää luettavaa nuorten ahdistuksesta löytyy esimerkiksi tästä artikkelista:


Kirjoittaja on Punoksen psykologi, joka työskentelee oppilashuollossa.







1 996 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page